maanantai 3. lokakuuta 2011
Nettielämää
Koitin kovasti viihtyä "habboilemassa", mutta en aivan päässyt tilanteen herraksi. Sain luotua itselleni hahmon ja kuljin virtuaalimaailmassa, mutta en jäänyt siihen mitenkään jumiin. En saanut kokemusta, jossa olisi ollut tarve jatkaa seikkailua. Jouduin aina uudestaan tilanteeseen, jossa olisi tarvittu oikeaa rahaa ja siihen en sentään ryhtynyt.
Kokeilin myös Supermodel-elämää ja tässä maailmassa viihdyin huomattavasti paremmin. Jäin jumiin aiheeseen miltei pariksi tunniksi. Kokeilin pelejä, kävin kaupoissa ja suunnittelin asuja. Aika kului nopeasti ja voin hyvinkin kuvitella omat tyttäreni mallailemassa itseään virtuaalisesta peilistä.
Väistämättä ajatuksiini nousi kuva hyvin pinnallisesta aiheesta, joka linkittyi helposti nykyaikaiseen mainosmaailmaan. Tuhlasin 1000 rahaa hetkessä ja kaikki saatu raha oli käytettävä heti, sitä ei voinut jättää säästöön - ei varsin ekologista ajattelua tukevaa. Toisaalta pohdin voisiko pelin avulla oppia rahan käytön alkeita: "jos ostan hatun en enää saa aurinkolaseja" tai ajatteleeko lapsi oikeasti saavansa jotakin konkreettista ostaessaan virtuaalikaupasta?
Voisiko mallien virtuaalimaailmaan lisätä "pelin", jossa leikkirahaa voisi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen?
Minkä ikäisenä antaisin lapseni kirjautua kysesiselle sivustolle? Onneksi en ole joutunut tätä asiaa vielä pohtimaan.On myös varsin lohdullista, että jonain päivänä, kun tyttäreni haluaa meikata tai miettii mallin uraa, voin ohjata hänet ainakin vuodeksi tai pariksi netin virtuaaliseen supermallimaailmaan.
Kokeilin myös Supermodel-elämää ja tässä maailmassa viihdyin huomattavasti paremmin. Jäin jumiin aiheeseen miltei pariksi tunniksi. Kokeilin pelejä, kävin kaupoissa ja suunnittelin asuja. Aika kului nopeasti ja voin hyvinkin kuvitella omat tyttäreni mallailemassa itseään virtuaalisesta peilistä.
Väistämättä ajatuksiini nousi kuva hyvin pinnallisesta aiheesta, joka linkittyi helposti nykyaikaiseen mainosmaailmaan. Tuhlasin 1000 rahaa hetkessä ja kaikki saatu raha oli käytettävä heti, sitä ei voinut jättää säästöön - ei varsin ekologista ajattelua tukevaa. Toisaalta pohdin voisiko pelin avulla oppia rahan käytön alkeita: "jos ostan hatun en enää saa aurinkolaseja" tai ajatteleeko lapsi oikeasti saavansa jotakin konkreettista ostaessaan virtuaalikaupasta?
Voisiko mallien virtuaalimaailmaan lisätä "pelin", jossa leikkirahaa voisi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen?
Minkä ikäisenä antaisin lapseni kirjautua kysesiselle sivustolle? Onneksi en ole joutunut tätä asiaa vielä pohtimaan.On myös varsin lohdullista, että jonain päivänä, kun tyttäreni haluaa meikata tai miettii mallin uraa, voin ohjata hänet ainakin vuodeksi tai pariksi netin virtuaaliseen supermallimaailmaan.
torstai 29. syyskuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)